Hyvä vuokraisäntä, tämä lattia pettää alta

Kiertelin Cubaon katuja kämpänhakutarkoituksin. Nettiselailut eivät ole toistaiseksi tuottaneet hyvää tulosta, joten parasta yhdistää kävelytutustuminen ja “ROOM 4 RENT” -kylttien tiivis tuijottelu. Sain jo aiemmin pikatutustumisen keskustaan Erikan kanssa, joka näytti kuinka tricyclellä, jeepneyllä ja metrolla ajellaan sekä kuinka syödään halo-haloa, paikallista jäätä kaikilla mausteilla. Kävimme myös tsekkaamassa Katipunassa ohi kävelemämme kyltin tarjoaman paikan, mutta se paljastui pimeäksi kerrossänkyloukoksi, vaikkakin edullisella 50 euron kuukausihinnalla. Silti toivon, ettei noiden tyttöjen tarvitse viettää siellä muuta kuin yönsä..

Huoneistopaikan, jossa ei ollut vapaita huoneita, terassilta.

Ensimmäinen Cubaosta löytämäni paikka oli toinen loukko, vaikkakin tässä oli sentään ikkuna. Omistajat katsoivat minuun epäuskoisesti naureskellen kun pyysin saada nähdä paikan. No, on se todettava että epäuskoinen minäkin olisin jos sanoisin viihtyväni siellä edes kuukautta. Aina ei pysty eikä tarvitse viihtyä, mutta tällä kertaa päätin kuitenkin, että en enää kysy ränsistyneiden talojen bedspace-paikkoja.

Sähköjohdot ovat kauniimpia koristeltuina.

Toinen paikka mainosti itseään “kalustettuna huoneena”. Paikassa oli jopa vastaanottotiski, vuorattuna Jeesuksen kuvilla. Kalustettu huone oli täydellisesti varusteltu yhdellä sängyllä. Minua nuorempi tyttö näytti lisää paikkoja. Keittiö ja pesukone ulkona puutarhamaisella sisäpihalla, jota ympäröi muut huoneet ja jossa taivaan peitti naruilla roikkuvat pyykit. Tyttö koputti yhteen oveen ja vaati sen toisella puolella olevaa henkilöä avaamaan. Ovi avattiin ja sängyllä istuva lähes alaston poika pelästyi pahanpäiväisesti nähdessään minut. Tyttö nauroi.

Jeepneytä Cubaossa.

Seuraava paikka sijaitsi portin sisällä ja kyltissä oli numero. Soitin siihen, ja minut vastaanotti keski-ikäinen, hyväntuulinen nainen. Asunto oli vielä toisen portin sisällä ja portista pääsimme pikkuiselle sisäpihalle, jossa oli pieni pehmoinen koira vastassa. Vapaana olevaan huoneeseen pääsi tästä suoraan. Siellä oli sänky ja seinään tehty syvennyshyllykkö. Omistaja valitti, että seinät olivat likaiset, sillä edellinen opiskelija-asukas ei ollut ehtinyt pesemään niitä, mutta pesu tapahtuisi kyllä. Jatkoimme sisälle taloon, jossa oli hyvin tilava olohuone sohvilla, keittiö ja ruokapöytä. Istuimme mukavalla sohvalla. Kysyin saisiko täällä viettää aikaa, ja nainen vastasi että tietenkin. Hänestä olisi ihanaa, jos olisi joku, jonka kanssa puhua. Hän asui talossa kymmenvuotiaan adoptiotyttärensä kanssa. Kun lähdin, nainen toivoi että minä ottaisin huoneen.

Cubaon pikaruokaloiden reunustamaa kävelytietä.

Kävelin Cubaon aseman eteläpuolelle. Siellä oli leveitä palmujen reunustamia teitä ja ostoskeskuksia peräkanaa. Niiden alakerroissa, kävelytien vieressä ketjuravintolat pitivät valtaa ruokapaikkojen osalta. Vähän etelämmäksi käveltyäni löysin tukevan näköisen talon, josta myös vuokrattiin huoneita.  Siellä olikin privaattihuoneita peräkanaa. Osa ihmisistä piti oviaan auki patjoilla televisiota katsoessaan. Vuokrattava huone oli täysin tyhjä. Jos olisin täällä, koputtelisin luultavasti koko ajan naapureiden ovelle tai tylsistyisin.

Cubaon palmurivistöt näyttävät muhkeilta.

Koputin pienelle portille, jossa oli jälleen huone vuokrattavaksi -kyltti. Kapea käytävä johti betoniselle sisäpihalle, jossa oli koira ketjussa koirankopissa. Nuori nainen jutteli tagalogiksi, osasin ainakin vastata että hyvää kuuluu. Paikalle saapui omistaja, keski-ikäinen mies moottoripyörätamineissa. Hän osoitti huoneen, joka oli erittäin kesken. Kaksi viikkoa menee kuulemma. Poika osoitti toisen huoneen. Kiipesimme miehen kanssa hieman rikkinäiset puiset portaat kattohuoneeseen. Seinät olivat maalattu kirkuvan vihreällä värillä ja oven viereisen seinän täytti maalattu Tuhkimo-kuva. Toisessa huoneessa oli kerrossänky. Ruskea puinen lattia antoi hieman periksi askelten alla ja osa laudoista sojoitti minne sattuu. Pohdin ääneen että mahtaako tämä olla turvallista. Juujuu, lattiankorjaaja kyllä hoitaa.

Katumarkettiostoksia Katipunanissa.

Japaninopettaja-nainen, jonka luona sohvasurffaan tällä hetkellä sanoi, että täälläkin voisi asua. Pitää miettiä. Tämä on yksi huone, jossa nukkuu kolme tai neljä ihmistä. Välillä en saa kuorsaukselta unta, mutta toisaalta nämä pääosin työttömät, ikäiseni tyypit on hauskoja. Viimeksi he suunnittelivat jugurttibisnestä, jossa osa myynnistä tapahtuu hedelmillä ja vihanneksilla höystettynä, osa laittomasti tiskin alta.