 |
| Vaatimus Duterten "Muutos on tulossa" -kampanjalle: "Tee muutos nyt! Lopeta kaivaukset!" |
Yhden päivän varoitusajalla (minulle) lähdimme minibussilla liikkeelle kohti Luzonin saaren sisämaassa sijaitsevaa Nueva Vizcayasin provinssia. Matkustimme kahdeksan tuntia ensin moottoritietä, sitten läpi kukkuloiden pienempien kaupunkien. Silmät lepäsivät kauniissa, vihreissä pelloissa ja ohi vilisevissä mango- ja banaanipuissa.
 |
| Maisemaa matkan varrelta. |
Matkalla Egay ja Jonal selittivät alueen tapahtumia. Australialaisomisteinen kulta- ja kuparikaivosyhtiö OceanaGold oli sopinut aloittavansa avolouhoksen alueella jo ennen Filippiinien kaiken ulkomaisen sijoittamisen vapauttavaa, vuoden 1995 tuhoisaa kaivoslakia. Paikallisten vastustuksen ansiosta louhoksen perustaminen on kuitenkin edistynyt hitaasti. Vuodesta 2013 lähtien yhtiö on pyrkinyt nopeuttamaan toimintaa. Kokonainen suuri, korkea kukkula on nyt muutettu kuopaksi. Tämä on sekoittanut alueen ilmaston ja ekosysteemin. Sateet eivät enää tule niinkuin kuuluisi ja toiminta myrkyttää vesistöt, maaperän ja ilman. Yhtiö on vienyt maat, talot ja perinteisen toimeentulon siellä asuvilta ihmisiltä.
Aamupäivän mittaan Nueva Vizcayasin yliopistolle valui kukkuloilta matkustaneita ihmisiä. He ovat eri organisaatioissa toimivia maanviljelijöitä, alkuperäiskansojen edustajia, yhteisönsä edustajia, vanhoja ja nuoria. Kaikkia yhdistää kova vastustus kaivosyhtiötä kohtaan, usein omakohtaisen kokemuksen kautta. Haastattelin vahvatahtoista Shonitaa, jonka silmät kostuivat hänen kertoessaan isänsä puolustaneen maataan kaivosyhtiöltä. Kaivosyhtiö sanoi, että he ovat laittomia metsänasuttajia. Lakimiehen avulla haaste voitettiin, ja nyt Shonita haluaa saada muutkin ymmärtämään omat oikeutensa.
Minä ja saksalainen Andrea näytimme kalvavan epäluuloa. “Keitä nuo ovat?” kyseltiin. Egay selitti, että olemme harjoittelussa TFDP:llä, emmekä suinkaan australialaisia vakoojia. Osallistujat nauroivat helpottuneina ja totesivat ajatelleensa Andrean olevan kaivosyhtiön pomon tytär.
Ju aloitti päivän koulutuksella ihmisoikeuksien historiasta. Hän kertoi toisen maailmansodan ihmisoikeusrikkomuksista, mikä lopulta johti YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, sekä käsitteli samalla ihmisoikeusongelmia Filippiineillä. Osallistujien kanssa pohdittiin ihmisoikeusrikkomuksia Japanin vallan- ja Marcosin sotatilalain aikana, nykypäivän Filippiineillä ja osallistujien elämässä.
Egayn koulutuksessa selvitettiin, mikä on ihmisoikeuspuolustaja ja pohdittiin, kuinka tarttua aktiivisesti toimeen oikeuksien puolustamiseksi. Katsoimme videon vallasta. Video sisältää perustavanlaatuista ymmärrystä demokratiasta ja kansalaisten voimasta, suosittelen katsomaan:
Alyansa Tigil Minassa (Allience Against Mining, ATM) vaikuttavan, paikallisten kanssa työskentelevän Jonalin kanssa alettiin työstämään vastarintaliikkeen suunnitelmaa. Ihmiset saivat yhdistyksittäin tehtävän tehdä SWOT-analyysi yhdistyksen vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhkista. Vahvuuksia olivat esimerkiksi heidän puolellaan olevat Nueva Vizcayasin uusi kuvernööri ja muut kaivauksia vastustavat poliitikot, yhdistysten jäsenten suuri lukumäärä, järjestöt kuten TFDP ja ATM, uutisten aikaansaama yleinen tietoisuus ja vastustus, sekä tv-yhtiö ABS-CBN ja muu media. Tämän jälkeen ryhmiteltiin poliitikkoja ja muita valtaapitäviä (esim. katoliset johtajat) sen perusteella, olivatko he kaivauksia vastaan, niiden puolella vai ovatko he ottamatta kantaa. Kantaaottamattomiin poliitikkoihin päätettiin ottaa yhteyttä ja vaatia heidät ilmaisemaan puolensa.
Hallitus on edistänyt ulkomaisten kaivosyhtiöiden marssia Filippiineille tekosyyllä, että ne tuovat toiminnallaan vaurautta. Hallitusten mukaan kaivausten avulla maan teollisuus lähtee nousuun. Todellisuudessa kaivaukset ovat vain prosentti maan GDP:stä.
Kylille kaivosyhtiöt lupaavat teitä, kouluja, opettajien palkkoja ja sairaaloita, ja siten saavat kyläläiset puolelleen ja antamaan heille kaivausoikeudet. Tuhot huomataan vasta, kun on liian myöhäistä. Kaivosyhtiöiden käyttöön rakennetaan edelleenkin uusia hiilivoimaloita, noita energiamuodoista kaikista saastuttavimpia. Työskentelyolot kaivauksilla ovat surkeat. Useat kaivaukset ovat hengenvaarallisia. Eikä ihmisoikeuspuolustajien työ ole riskitöntä; tälläkin viikolla yksi kaivauksia vastustava nainen tapettiin.
Kaiken kaikkiaan kaivaukset pahentavat ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia, sekä tekevät paikalliset ihmiset (kuten pienviljelijät, alkuperäiskansat, pienkalastajat) sekä heidän yhteisönsä entistä puolustuskyvyttömiksi. Kaivaukset ehkä tuovat uutta työllisyyttä, mutta samalla tuhoavat kestävämmän, alkuperäisen työn, luonnon ja kulttuurin. Tällä on nykyisen ja tulevaisuuden sukupolvien elintasoa heikentävä vaikutus. Kansainväliset investointisopimukset tuovat suuren vallan kaivosyhtiöille, minkä takia yhtiöt voivat haastaa hallituksen oikeuteen. Eikä niitä haasteita ole varaa hävitä.
ATM ehdottaa ratkaisuksi ensinnäkin kaivausten säännöstelyä; vapaat, pelkästään voittoa tavoittelevat kaivausoperaatiot tulisi muuttaa säännöstellyiksi ja suunnitelluiksi. Alueen ihmisten tulisi päättää kaivauksista, ja niiden tulisi palvella maan ja sen kansalaisten etua. Kaivausten tuotto pitäisi käyttää alueen ja valtion hyväksi. Kaivausten tulisi perustua uusiutuvaan energiaan ja operaatiot tehdä ekosysteemiä suojellen. Yhtiöiden täytyisi kunnioittaa ja vaalia ihmisoikeuksia ja ottaa alkuperäiskansat erityishuomioon.
Itseäni pisti vihastuttamaan kaivostoimintapohattojen röyhkeys. Olisinpa päässyt haastattelemaan heitä. Päävastuu ilmastonmuutoksesta kuuluisi teollistuneille maille, ja edelleen ne rahtaavat saastuttavaa, tuhoavaa, ihmisoikeuksia rikkovaa ja hyväksikäyttävää toimintaa entisiin kolonioihinsa! Kaivauksille tulisi tosiaan laatia tiukat säännöt ja mieluiten paikallinen omistus.
Käynti Nueva Vizcayasilla pisti myös miettimään, mistä se kulta koruihimme tulee. Tai kupari, nikkeli tai alumiini esimerkiksi eloktroniikkaan ja kodinkoneisiin? Useat suomalaiset korut ovat onneksi nettisivujen perusteella valmistettu kierrätyskullasta, ja lisäksi esimerkiksi Kalevala-koru kertoo perustuvansa ekologiseen kestävyyteen. Mutta entä ne korut, joiden kullan alkuperää emme tiedä? Tai etenkin elektroniikka? Voisimmeko mielummin uusiokäyttää nyt käytössämme olevaa materiaalia, sitä kun meillä on jo ihan tarpeeksi? Ja jos nämä yhtiöt pääsevät rellestämään vapaasti, niin voisiko uusien tuotteiden hinnasta edes tehdä niiden vaatiman hinnan mukaisia, jotta ne kattaisivat ihmisten oikeat palkat, työolot, tuotannon vaatimat ympäristötuhot ja saasteet? Kenties siten laajamittaiset kaivaukset eivät olisi enää niin houkutteleva investointi ja Nueva Vizcayasin kaltaisten mineraalirikkaiden alueiden asukkaiden ei tarvitsisi kärsiä puolustaessaan elämänarvoista elämää ja kaunista luontoaan.
Lähteitä:
Alayansa Tigil Mina & Philippine Movement for Climate Justice: Reader on Mining and Climate Justice, 2016
Alyansa Tigil Mina, Focus on the Global South and Transnational Institute: Signing Away Sovereignty, 2016
http://www.yesmagazine.org/blogs/john-cavanagh-and-robin-broad/the-real-cost-of-gold-in-the-philippines
http://www.kalevalajewelry.com/global/story/production
https://ejatlas.org/conflict/didipio-gold-and-copper-mine-nueva-vizcaya-philippines
Aamupäivän mittaan Nueva Vizcayasin yliopistolle valui kukkuloilta matkustaneita ihmisiä. He ovat eri organisaatioissa toimivia maanviljelijöitä, alkuperäiskansojen edustajia, yhteisönsä edustajia, vanhoja ja nuoria. Kaikkia yhdistää kova vastustus kaivosyhtiötä kohtaan, usein omakohtaisen kokemuksen kautta. Haastattelin vahvatahtoista Shonitaa, jonka silmät kostuivat hänen kertoessaan isänsä puolustaneen maataan kaivosyhtiöltä. Kaivosyhtiö sanoi, että he ovat laittomia metsänasuttajia. Lakimiehen avulla haaste voitettiin, ja nyt Shonita haluaa saada muutkin ymmärtämään omat oikeutensa.
 |
| Majoitus- ja koulutuspaikkamme Nueva Vizcayasin yliopistolla. |
Minä ja saksalainen Andrea näytimme kalvavan epäluuloa. “Keitä nuo ovat?” kyseltiin. Egay selitti, että olemme harjoittelussa TFDP:llä, emmekä suinkaan australialaisia vakoojia. Osallistujat nauroivat helpottuneina ja totesivat ajatelleensa Andrean olevan kaivosyhtiön pomon tytär.
Ju aloitti päivän koulutuksella ihmisoikeuksien historiasta. Hän kertoi toisen maailmansodan ihmisoikeusrikkomuksista, mikä lopulta johti YK:n ihmisoikeuksien julistukseen, sekä käsitteli samalla ihmisoikeusongelmia Filippiineillä. Osallistujien kanssa pohdittiin ihmisoikeusrikkomuksia Japanin vallan- ja Marcosin sotatilalain aikana, nykypäivän Filippiineillä ja osallistujien elämässä.
 |
| Ju piti koulutusta ihmisoikeuksista. |
Egayn koulutuksessa selvitettiin, mikä on ihmisoikeuspuolustaja ja pohdittiin, kuinka tarttua aktiivisesti toimeen oikeuksien puolustamiseksi. Katsoimme videon vallasta. Video sisältää perustavanlaatuista ymmärrystä demokratiasta ja kansalaisten voimasta, suosittelen katsomaan:
Alyansa Tigil Minassa (Allience Against Mining, ATM) vaikuttavan, paikallisten kanssa työskentelevän Jonalin kanssa alettiin työstämään vastarintaliikkeen suunnitelmaa. Ihmiset saivat yhdistyksittäin tehtävän tehdä SWOT-analyysi yhdistyksen vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhkista. Vahvuuksia olivat esimerkiksi heidän puolellaan olevat Nueva Vizcayasin uusi kuvernööri ja muut kaivauksia vastustavat poliitikot, yhdistysten jäsenten suuri lukumäärä, järjestöt kuten TFDP ja ATM, uutisten aikaansaama yleinen tietoisuus ja vastustus, sekä tv-yhtiö ABS-CBN ja muu media. Tämän jälkeen ryhmiteltiin poliitikkoja ja muita valtaapitäviä (esim. katoliset johtajat) sen perusteella, olivatko he kaivauksia vastaan, niiden puolella vai ovatko he ottamatta kantaa. Kantaaottamattomiin poliitikkoihin päätettiin ottaa yhteyttä ja vaatia heidät ilmaisemaan puolensa.
 |
| Jos teet joitain näistä ihmisoikeuksien hyväksi, olet ihmisoikeuspuolustaja. |
 |
| Egay piti luentoa ja keskustelua Nueva Vizcaya State Universityn maanviljelijöiden koulutusrakennuksessa. |
Hallitus on edistänyt ulkomaisten kaivosyhtiöiden marssia Filippiineille tekosyyllä, että ne tuovat toiminnallaan vaurautta. Hallitusten mukaan kaivausten avulla maan teollisuus lähtee nousuun. Todellisuudessa kaivaukset ovat vain prosentti maan GDP:stä.
Kylille kaivosyhtiöt lupaavat teitä, kouluja, opettajien palkkoja ja sairaaloita, ja siten saavat kyläläiset puolelleen ja antamaan heille kaivausoikeudet. Tuhot huomataan vasta, kun on liian myöhäistä. Kaivosyhtiöiden käyttöön rakennetaan edelleenkin uusia hiilivoimaloita, noita energiamuodoista kaikista saastuttavimpia. Työskentelyolot kaivauksilla ovat surkeat. Useat kaivaukset ovat hengenvaarallisia. Eikä ihmisoikeuspuolustajien työ ole riskitöntä; tälläkin viikolla yksi kaivauksia vastustava nainen tapettiin.
 |
| Nueva Vizcayasin uusi kuvernööri vannoi valan perheen mukana ollessa. Puheessaan hän siteerasi ystäväänsä: "Poliitikot tekevät päätöksiä ottaen huomioon seuraavat vaalit. Valtiomiehet tekevät päätöksiä ottaen huomioon seuraavan sukupolven." |
Kaiken kaikkiaan kaivaukset pahentavat ilmastonmuutoksen aiheuttamia ongelmia, sekä tekevät paikalliset ihmiset (kuten pienviljelijät, alkuperäiskansat, pienkalastajat) sekä heidän yhteisönsä entistä puolustuskyvyttömiksi. Kaivaukset ehkä tuovat uutta työllisyyttä, mutta samalla tuhoavat kestävämmän, alkuperäisen työn, luonnon ja kulttuurin. Tällä on nykyisen ja tulevaisuuden sukupolvien elintasoa heikentävä vaikutus. Kansainväliset investointisopimukset tuovat suuren vallan kaivosyhtiöille, minkä takia yhtiöt voivat haastaa hallituksen oikeuteen. Eikä niitä haasteita ole varaa hävitä.
ATM ehdottaa ratkaisuksi ensinnäkin kaivausten säännöstelyä; vapaat, pelkästään voittoa tavoittelevat kaivausoperaatiot tulisi muuttaa säännöstellyiksi ja suunnitelluiksi. Alueen ihmisten tulisi päättää kaivauksista, ja niiden tulisi palvella maan ja sen kansalaisten etua. Kaivausten tuotto pitäisi käyttää alueen ja valtion hyväksi. Kaivausten tulisi perustua uusiutuvaan energiaan ja operaatiot tehdä ekosysteemiä suojellen. Yhtiöiden täytyisi kunnioittaa ja vaalia ihmisoikeuksia ja ottaa alkuperäiskansat erityishuomioon.
 |
| Osallistujat sekä minä, Andrea ja Ju. |
Itseäni pisti vihastuttamaan kaivostoimintapohattojen röyhkeys. Olisinpa päässyt haastattelemaan heitä. Päävastuu ilmastonmuutoksesta kuuluisi teollistuneille maille, ja edelleen ne rahtaavat saastuttavaa, tuhoavaa, ihmisoikeuksia rikkovaa ja hyväksikäyttävää toimintaa entisiin kolonioihinsa! Kaivauksille tulisi tosiaan laatia tiukat säännöt ja mieluiten paikallinen omistus.
Käynti Nueva Vizcayasilla pisti myös miettimään, mistä se kulta koruihimme tulee. Tai kupari, nikkeli tai alumiini esimerkiksi eloktroniikkaan ja kodinkoneisiin? Useat suomalaiset korut ovat onneksi nettisivujen perusteella valmistettu kierrätyskullasta, ja lisäksi esimerkiksi Kalevala-koru kertoo perustuvansa ekologiseen kestävyyteen. Mutta entä ne korut, joiden kullan alkuperää emme tiedä? Tai etenkin elektroniikka? Voisimmeko mielummin uusiokäyttää nyt käytössämme olevaa materiaalia, sitä kun meillä on jo ihan tarpeeksi? Ja jos nämä yhtiöt pääsevät rellestämään vapaasti, niin voisiko uusien tuotteiden hinnasta edes tehdä niiden vaatiman hinnan mukaisia, jotta ne kattaisivat ihmisten oikeat palkat, työolot, tuotannon vaatimat ympäristötuhot ja saasteet? Kenties siten laajamittaiset kaivaukset eivät olisi enää niin houkutteleva investointi ja Nueva Vizcayasin kaltaisten mineraalirikkaiden alueiden asukkaiden ei tarvitsisi kärsiä puolustaessaan elämänarvoista elämää ja kaunista luontoaan.
 |
| Maisemia matkan varrelta. |
Lähteitä:
Alayansa Tigil Mina & Philippine Movement for Climate Justice: Reader on Mining and Climate Justice, 2016
Alyansa Tigil Mina, Focus on the Global South and Transnational Institute: Signing Away Sovereignty, 2016
http://www.yesmagazine.org/blogs/john-cavanagh-and-robin-broad/the-real-cost-of-gold-in-the-philippines
http://www.kalevalajewelry.com/global/story/production
https://ejatlas.org/conflict/didipio-gold-and-copper-mine-nueva-vizcaya-philippines
Hyvä havainto tuo kierrätys! On ihan uskomatonta tämä kertakäyttökulutustuotteitten määrä! Vasta ihan viime aikoina ja pakon sanelemana on herätty kierrätys tietoisuuteen koska kenties viimeinkin pystytään tekemään isoja päätöksiä kun kaatopaikat muuttuvat aluejätepisteiksi ja uusioenergialaitoksiksi. Filippiineillekin kovaa vauhtia tulossa aurinkipaneeleja ( Kiinalaisia) joten Suomalaisella tietotaidolla ja osaamisella olisi isot markkinat siellä uusiutuvan energian ja hitechin alueella parantaaa ihmisten elinolosuhteita Win/Win tilanteessa. Pelkään vain pahoin että hinnoittelulla lyömme itsemme ulos markkinoilta vaikka aina ei se halvin kiinalainen olekaan se kaikkein kokonaistaloudellisin....jos kaikkea vaan rahalls mitataan. On uskomatonta, miten vähän Suomessa tiedetään Filippiineistä sitten Armi Kuusela-Hilarion 1950- luvun päivien jälkeen. Kaakkois-Aasian kiinnostavimmasta ja kehittyvästä kohteesta josta Suomi veti Suurlähetystönsäkin pois muutama vuosi sitten...
VastaaPoistaHyvä huomio, suomalainen yhteistyö uusiutuvan energian saralla varmasti toimisi! (Ilmeisesti Saksa tekeekin jo?) Ongelmana lienee juuri tuo hinta... Ainakin cdr-kingissä myydään aurinkopaneelituotteita vaikka kuinka ja halvalla, mutta tosiaan tuskin sieltä ne kunnollisemmankaan tuntuiset aurinkopaneelit kovin kauaa kestää. Helposti varmaan käy niin, että ihmiset ostavat kokeilumielessä sieltä, pettyvät tulokseen ja samalla koko aurinkoenergia-ajatukseen. Hankalintahan auringoenergiaan siirtymisessä on, etenkin köyhimpien, investoida yhdellä rykäyksellä omaan, kunnolliseen aurinkopaneelisysteemiin. Sähkö täällä on ainakin kaksi kertaa kalliimpaa kuin muualla maailmassa joten pidemmän päälle se varmasti olisi taloudellisesti kannattavaa! Ja kuinka paljon hallinto on halukas tukemaan aurinkoenergiaa, kun omavaraisella sähköntuotolla ei enää käärittäisikään voittoja isojen kihojen taskuihin? Tukia ja lobbausta aurinkoenergiaan siirtyminen kuitenkin varmaan joka tapauksessa tarvisi, myös aurinkopaneelifarmeihin. Päättäjät ja investoijat saisivat tajuta aurinkoenergian hyödyt, sen sijaan että vannoisivat tuhoisan hiilivoiman nimeen!
VastaaPoistaFilippiiniläisestä kierrätyksestä ja lajittelusta olisikin kiva tietää lisää.
Täällä ei tunnu olevan kertakäyttökulutusta samalla tavalla kuin länsimaissa (ja vähän kulutetut tuotteet voi täällä aina antaa eteenpäin..), mutta mikä täällä on hyvin näkyvää, on yhden annoksen kahvi/pesuaine/jauhepussit ja niistä syntyvä valtava määrä roskaa! (niistäkin suuryritykset takoavat voittoa köyhien kustannuksella)
Kun sanoin että olen menossa Filippiineille, oli kommentit juuri luokkaa Armi Kuusela ja varakas filippiiniläinen mies! Haha! Omakin tietämys oli kyllä mitätön. Kenties se johtuu siitä, ettei "filippiiniläistä kulttuuria" ole näkyvästi edes täällä. Liian paljon matkitaan entisiltä koloniaherroilta, etenkin jenkeiltä. Mun mielestä Filippiinit saisi panostaa omaan kulttuuriin, tänne tarvittaisiin yhdistävää kansallisromantiikkaa. Luonnosta, perinteistä, historiasta ja alkuperäiskansoilta löytyisi paljon kaunista ja omaperäistä.