TFDP:n museolla maalattiin heinäkuussa kiviä entisen diktaattori Marcosin sotatilalain ajalla kadonneiden nimillä protestiksi presidentti-Duterten suunnitelmiin haudata diktaattori sankarihautausmaalle.
Hoitaja otti ylös tietoja rabies-rokotettani varten istuessani taas sairaalan ensiavussa. Hän madalsi ääntään:
“Meidän täytyy tietää lomaketta varten, se on tietenkin henkilökohtaista, mutta käytätkö...”
“Mitä?”
Ääni muuttui lähes kuiskauksesi:
“...huumeita?”
Samalla televisiosta pauhasi uutisia:
“Jos tiedätte ketään huumeiden käyttäjiä, menkää ja tappakaa heidät itse”, sanoo Duterte puheessaan.
Joka päivä näytetään uusia verisiä ruhoja maassa makaamassa ja läheisiä itkemässä. Ruhojen päälle on aseteltu pahvilappuja:
“Pusher ako".
“Se on hyvästä”, sanoi taksikuski. “Vaikka se on ikävä addiktien perheille, on se hyvästä tälle maalle.”
Opiskelijat varoittivat tulevasta poliisivaltiosta Duterten virkaanastujaispäivänä Quezon Cityssä ja sytyttivät kynttilöitä jo sinä päivänä tapetuille ihmisille.
Huumeidenkäyttäjät piiloutuvat. Tai antautuvat. Tai joutuvat tapetuiksi. Aluksi tuntui, että huumeiden vastaiselle sodalle annettiin hiljainen, välillä myös äänekäs, hyväksyntä. Nyt siitä on tullut onneksi suurimpia puheenaiheita. Eikä huumeiden käyttäjät ole ainoita, jotka ovat varpaillaan. Huumeiden vastaisessa sodassa uhriksi on joutunut tavallisia opiskelijoita, addiktien sukulaisia ja muita viattomia. Jopa lapsi. Duterte on kehottanut kansalaisia toimimaan, ja niinhän he tekevät; yli puolet tapoista ovat tehneet tunnistamattomat asemiehet ja -naiset.
Keskustelujen perusteella monesta filipinosta oma maa tuntuu rikosten pesältä; haaveillaan asumisesta ulkomailla ja kauhistellaan oman maan turvattomuutta. Huumeidenkäyttäjiä epäillään suurimmaksi syyksi rikoksiin. Time listasi vertailevia lukuja rikoksista: Filippiineillä väkivaltarikoksia tehtiin toissavuonna 232 685. Isossa-Britanniassa vastaava luku oli lähes 375 000, vaikka siellä on noin 25 miljoonaa vähemmän asukkaita. Raiskaustapauksia ei ollut paljoa vähempää kuin Ruotsilla. Ryöstöjä oli saman verran kuin Costa Ricassa ja vähemmän kuin Belgiassa. Aseita filippiiniläisillä on noin 4,7 sataa ihmistä kohden, kun suomalaisilla niitä on 45,3.
Presidentin SONA (State of the Nation) -puhetta edeltävässä mielenosoituskulkueessa pyydettiin mm. lopettamaan tapot.
Siispä jotta maan rikollisuus saataisiin alas, on valmiiksi täysiin vankiloihin laittaminen ja vuosikausia kestävien, toimimattomien oikeudenkäyntien sijasta nopeampi vain tappaa. Nauroimme (filippiiniläiseen tapaan) vakavasta asiasta kidutuksen uhrina olleen, ihmisoikeuspuolustajana toimivan Boyetin kanssa: “Jotain positiivista! Tällä hallituskaudella kidutus luultavasti vähentyy! Tämän kauden trendi on sen sijaan EJK: Extra Judicial Killings!”
PNP:n raportin mukaan Filippiinien viidessätoista isoimmassa kaupungissa vuosien 2010-2015 aikana tehtiin murhia yhteensä 6010. Duterten huumeiden vastaisessa sodassa on kahdessa kuukaudessa kuollut kohta jo puolet siitä, lähes 2500.
Heinäkuun lopulla SONA-puheen aamupäivänä marssittiin Commonwealth Avenuella vaatimusten kanssa. Puhetta on analysoinut Pekka Borg.
Ei käy kieltäminen, etteikö huumeet olisi ongelma Filippiineillä. Maa on UNCD:n raportin mukaan maailman suurin amfetamiinin käyttäjä (2,1 %) Suosituin huume on shabu (metamfetamiini). Mutta suurelta osin shabua käyttävät ovat köyhiä ihmisiä – se on keino selviytyä pitkistä työpäivistä tai tapa paeta todellisuutta. Huumeiden myyminen taas auttaa kokonaisia perheitä. Filippiinit on suuri metamfetamiinin laboratoriovalmistaja ja Filippiineiltä huume kuljetetaan muualle Aasiaan. Kuitenkin huumeiden vastainen sota iskee lähinnä juuri köyhiin.
Filippiineillä köyhyydessä eläviä on 26,3% väkiluvusta. Äärimmäisessä köyhyydessä eläviä on 12,1 %. Köyhiä on siis 101 miljoonasta ihmisestä hurjat 26,5 miljoonaa.
Kansalaisjärjestöt
kokosivat voimansa ja aloittivat elokuussa In Defence of Human Rights and
Dignity Movement (iDEFEND) -kampanjan huumeiden vastaista sotaa
vastaan: “Köyhyys on suurin syy huumeriippuvuuteen.”
Filippiinien talous kasvaa, mutta talouskasvu aiheuttaa koko ajan enemmän ja enemmän eriarvoisuutta; talouskasvu menee vaan pienen prosentin napaan. Voitaisiinko mieluummin paneutua siihen kestävään kehitykseen, jossa ei keskityttäisi pelkästään rahaan? Kapitalismin mukaisena trendinä on jättiyritykset, jotka ahmivat pienemmät yritykset kitoihinsa, hiilivoimalat, jotka vaikuttavat helpoilta ja halvoilta, mutta jotka ilmastonmuutoksen lisäksi tuhoavat ihmisten elämiä ja asuinalueita. Kouluja, viheralueita ja slummeja raivataan ostoskeskuksiksi. Pieni joukko eliittisukuja hallitsee koko Filippiinejä. Pelkkä työpaikkojen luominen ei sekään ratkaise ongelmia, poista elitismiä tai aja kestävää kehitystä. Duterten mukaan YK:n ilmastotavoitteet estävät Filippiinien talouskasvun.
Elokuvateattereissa (ja
mahdollisesti televiossa) aletaan näyttää julkisen palvelun
kampanjavideoita huumeita vastaan. Kampanjavideot on ohjannut
Filippiinien tämän hetken top 1 -elokuvaohjaaja Brilliante Mendoza,
joka on tunnettu filippiiniläisten ongelmista kertovistaan, kantaa
ottavista elokuvistaan. Mutta olisiko (tässäkään) tapauksessa oikeutettua tappaa videon tytön isä?
Duterten hallinto ei pitäisi olla elitistinen. Hän lupaa poistaa korruption. Köyhät ovat optimistisia hänen uudistuksistaan esimerkiksi työsopimusten ja maareformin osalta. Silti nyt tuntuu, että meneillään olevaan sotaan laitetaan isoimmat panokset.
Kenties huumeiden vastainen sota on yksi keino purkaa viha, ahdistus ja epävarmuus johonkin. Niin kuin sodat aina. Vastattaisiinpa mielummin voimakkaammin syihin, kuin seurauksiin.
Toiset täyttivät kivillä entiselle diktaattori-Marcosille varatun haudan sankarihautausmaalla. Me levitimme niitä Filippiinien
yliopiston patsaalle ja sotatilalain museon lattialle ihmisten
kertomuksia lukien, kaihoisan Bayan Ko -laulun soidessa.
