 |
| Duterten tukemista kolmipyöräisen sivuvaunussa, Teacher's Villagessa. |
Istuin päivystyksessä odottamassa kaikenmaailman turhia verikokeita, kun käytäviä pitkin, ohi yöllisten potilaiden, rynnisti letkassa nuoria poikia nauraen ja riemuiten. Jokaisella heistä oli nyrkki-logolla varustettu t-paita. Samainen nyrkki vilahtelee kolmipyöräisten sivuvaunuissa, rannenauhoissa, kaupoissa, mielipidekeskusteluissa. Eikä se ole mikä tahansa nyrkkitervehdys-nyrkki, vaan rautanyrkki. Se rautanyrkki kuuluu letkeän oloisalle mutta julmalle rankaisijalle, populistiselle “kostajalle” ja machopuhujalle, Davao City pormestari Rodrigo Dutertelle. Tuo mies on 30.6. lähtien Filippiinien presidentti.
Davao City on Filippiinien eteläisimmän alueen, konfliktien värittämän, pahamaineisen Mindanaon pääkaupunki. Davao Cityä kutsuttiin “murhaajien pääkaupungiksi”, kunnes pelastaja Duterte saapui ja hänet valittiin uudestaan ja uudestaan kaupungin pormestariksi. Yksi Duterten resepteistä rikollisuuden kitkemiseksi oli varsinainen mutkat suoraksi -taktiikka: rikolliset ammutaan. Ja nyt on Davao City maailman neljänneksi turvallisin (numbeo.com, 2015) kaupunki, joka pääsee muissa kaupungeissa asuvien filipinojen ihastuneisiin huokauksiin.
Värikkäässä ja kovapuheisessa presidentinvaalikampanjassaan Duterte lupasi, että muutos on tulossa. Hän lupasi poistavansa korruption. Hän kertoi saavansa rikollisuuden kuriin viimeistään puolessa vuodessa virkaanastujaisista eliminoimalla, mieluiten hirttämällä, enimmillään 100 000 rikollista. Hän uhkasi tappaa vaikka omat lapsensa, jos he käyttäisivät huumeita. Hän sanoi olevansa syntinen murhaaja, jotta muiden ei tarvitsisi olla, välittämättä joutumasta itse helvettiin jos vain “ihmiset joita hän palvelee pääsevät paratiisiin”.
Hänen australialaista lähetystyöntekijää koskeva törkeä raiskausvitsi kohahdutti ympäri maailmaa ja toisaalta korruptiota vastaan taistelevalta pormestarilta löydettiin juuri pankkitili läjäpäin rahaa.
Väistyvä presidentti Benigno Aquino III varoitti mahdollisesta diktaattorista. “Diktaattorius? Minusta tulee diktaattori kaikkia pahiksia, ilkimyksiä, kriminaaleja, huumelordeja vastaan. Heille tulee tukalat oltavat”, vastasi Duterte.
Useat filipinot ovat olleet kyllästyneitä nyt väistyvään presidentti Pnoyihin, muihin “keltaisiin” liberaalipuoluelaisiin ja vallitsevaan eliittiin. Heidän mielestään mikään ei muutu eikä politiikassa tehdä ratkaisuja, jotka vaikuttavat asioihin heti paikalla. Tarvitsemme vahvan johtajan! Tarvitsemme muutoksen! he huutavat.
Duterte sai 40 prosenttia äänistä, ollen selkeä voittaja, vaikka enemmistö ei häntä äänestänytkään. Filippiineillä presidentinvaaleissa ei nimittäin ole toista kierrosta.
Tulosten jälkeen useat tahot, mm. Amnesty International, ovat ilmaisseet huolensa ihmisoikeuksista Duterten johtamassa maassa, jossa ihmisoikeuksien huonohko tilanne saattaa mennä vielä monta kertaa pahemmaksi hänen presidenttyidensä myötä. Muiden uhkaustensa lisäksi Duterte nimittän sanoi suoraan, että “unohdetaan ihmisoikeudet.”
Pian vaalien jälkeen Duterte kertoi haluavansa sen kuolemantuomion takaisin.
Duterte on äärimmäisten vastakohtien mies. Kansaa hän ihastuttaa erilaisella jokamieheydellään, tehden jyrkän välin itsensä ja korruptoituneessa eliitiltä-eliitille tyyppiseen tavanomaiseen filippiiniläiseen politiikaan. Limusiinin sijaan hän haluaa lava-auton presidentin kulkupeliksi, pitää enemmän pormestari-, kuin presidentti-nimityksestä, kieltäytyy palkinnoista ja haluaa käyttää halpoja kenkiä. Tällaisellä asenteella presidentistä tulee “yksi meistä”, mikä saa tavallisen kansan rakastumaan.
Dutertella on hyvät suhteet kommunisteihin, kuten aseistettuun NPA:han (The New People's Army). Filippiineille kun laittomat rangaistukset on usein vieritetty kommunismin (ja NPA:han kuulumisen) tekosyyksi. Duterte on tarjonnut useita ministerin virkoja vasemmistolle. “Olen sosialisti”, sanoi Duterte. Moni on kommunistien kanssa kaveeraamisesta kauhuissaan, mutta voisiko USA:n kapitalistisoima ja hyväksikäyttämä maa kallistua edes vähän enemmän vasemmalle?
Duterte myös ymmärtää muslimien ja alkuperäiskansojen tilannetta, mikä on ollut ansiona rauhaan Davao Cityssä. Mindanao on nimittäin tunnettu muslimien, bansang morojen taistelusta puolustaa oikeuksiaan sortajilta. Duterte on ensimmäinen presidentti Mindanaolta koko Filippiinien historiassa, ja siten on suuret toiveet, että Mindanaon tilannetta ymmärrettäisiin hallituksen puolella. Radikaali uudistus tähän olisi Duterten suunnittelema federalismi, joka takaisi alueille laajat itsemäärämisoikeudet. Duterte vaatii myös tiukkoja sääntöjä kaivauksille, jotka ovat olleet ja ovat edelleen Filippiinien suuri vitsaus; kansainvälisille riistoyritykselle annetaan vapaat kädet tehdä kaivauksia, mikä tuhoaa alueen luonnon, riistää alueella asuvien ihmisten ihmisoikeudet ja tuo hyödyn vain eliitille. Toki kaivauksien kieltäminen kokonaan olisi tärkeää, mutta hyvin tiukat säännöt paljon parempi, kuin nykyinen malli.
Davao Cityssä on arkipäivään vaikuttavia sääntöjä, jotka poikkeavat Filippiinien muusta lainsäädännöstä. Nämä on tarkoitus tuoda koko Filippiineille: tupakointikielto julkisilla alueilla, alkoholin myynti- ja kulutuskielto julkisilla paikoilla aamuyhdestä aamukahdeksaan, alaikäisten ulkonaliikkumiskielto öisin ilman huoltajaa, yöllinen karaokelaulanta. Manilalaiset ovat tästä näreissään; yölliselle juhlinnalle tuli loppu. Kotona juomista ei kuitenkaan ole kielletty.
Mutta sitten on se kuolemantuomio. Kuolemantuomio ja oikeudettomien tappojen uhka on niin suuri vääryys, että se pyyhkii pois kaiken sen, mikä vaikuttaa positiiviselta. Kuolemantuomio ei ole missään tapauksessa oikeutettua. Lisäksi se saattaa lisätä korruptiota. Isot tekijät pääsevät maksamalla pälkähästä, jolloin etupäässä vain köyhät pikkurikolliset tuomitaan. Eikä Filippiineillä voine edes luottaa lakiin todellisten rikollisten tuomitsemiseksi! Filippiinit ottaisi aikamoisesti takapakkia ottamalla kuolemantuomion uudestaan käyttöön.
Duterte myös jopa kannustaa oikeudettomiin tappoihin. Mitä jos trendi omankädenoikeutuksesta kasvaa ja Filippiineille syntyy taas (mahdollisesti jopa hallituksen tukemia) kuolemanpartioita? Kuka silloin on enää turvassa? Nekö, joilla on rahaa?
Entä tuomittujen sukulaiset? Jos tapettuja tulee olemaan yhtä paljon kuin Duterten lupaama 100 000, tulee sukulaisia ja lähiomaisia olemaan aika monta. He nousevat kapinaan.
Vaikka tulevassa hallinnossa näyttää olevan positiivisia asioita, on kuolemantuomio niin iso vääryys, että se pyyhkii pois hyvätkin uudistukset.
Herää myös kysymyksiä, mitä tehdään niin sanotun turvallisuuden ehdoilla? Tuleeko esimerkiksi mielipiteenvapaudesta, kokoontumisen vapaudesta ja vapaasta mediasta uhka turvallisuudelle? Seisooko ihmisoikeudet ylipäätään “turvallisuuden” tiellä, valmiina työnnettäväksi syrjään?
Mutta kun Duterte ilmoittaa haluavansa kuolemantuomion takaisin, ilmoittaa hän seuraavaksi vapauttavansa kaikki poliittiset vangit. Kun joudumme kestämään yhden vääryyden, saamme korvaukseksi yhden oikeutuksen.
Näillä vastakohdilla tehdään aikamoista kompensointitaktiikkaa.
Olen täällä kiinnostavaan aikaan. Tuleeko maahan muutos, josta uusi presidentti kovasti toitottaa? Millainen se muutos tulee olemaan? Jos Duterte suostuu hyväksymään ihmisoikeudet, voisi hänen hallituskaudesta olla varauksella optimistinen, toki sillä suurella JOSsilla. Yllätyksiä tästä kaudesta ei ainakaan tule puuttumaan.
Toisaalta muutos lähtee meistä, kuten täällä TFDP:ssä yritetään saada ihmiset ymmärtämään. Demokratia ei lopu pelkkään äänestykseen. Oikeuksista saa ja pitää taistella, eikä yhteen hyvään uudistukseen pidä tyytyä, jos sen rinnalla pitää niellä yksi todellinen vääryys!
 |
| Fanien ja kritisoijien tekemiä nettimeemejä. Duterten kampanja tuli kuuluisaksi sosiaalisen median tehokkaasta käytöstä. |
