Teacher's Villagesta löytyi talo.
Nyt olen asunut täällä kuukauden päivät. Huone on pikkuinen koppi, mutta siihen mahtuu oma kylpyhuone ja parvisänky tuo lisää tilaa! Katto on niin korkea että parvisängylläkin voi melkein seisoa. Katto itse vaikuttaa melko heppoiselta, joten voin vain toivoa, ettei sadekautena pyörremyrkyt vie sitä joku päivä mennessään. On niitä paljon huonompiakin täällä nähty.
Onneksi huoneessa ei tarvitse viettää kuin yöt! Asuntokerroksissa jokaisessa on terassi, ja käytännössä tämä koko paikka on puoliksi ulkona, lukuunottamatta tietenkin näitä asuinhuoneita, joissa on ihan ovet ja ikkunat. Toistaiseksi vietän päivät työskennellessä oman kerroksen terassilla. Tässä voi välillä katsella taivaalla lentäviä lentokoneita tai sateenkaaria.
 |
| Painiunelmia-dokumenttielokuvan leikkausta. Vähän liian mukavat maisemat... |
Paras paikka on kuitenkin kattoterassi. Iltaisin siellä on viileämpää kuin missään muualla. Haaveilen lyhtyjen ostamisesta sinne. Ja sohvan tuomista. Ja mattojen. Siitä saisi Teacher’s Villagen ihanimman olohuoneen!
Talo on asuntola-tyyppinen ja muut asukit täällä on filippiiniläisiä. Aiemmin viereisessä huoneessa asui myös saksalainen Nathalie. Minulle jäi hoidettavaksi kulkukissa, jota hän tapasi ruokkia. Mutta se kissa on suloinen ja rohkea pikku kissa!
Hassua, että asumisessa tulee helposti omat rajat vastaan. Näin monenlaisia paikkoja asunnonmetsästysreissuillani. Siisteys ja valoisuus on asioita, joista en pysty tinkimään. Alunperin Filippiinien yliopiston opettajille rakennettu Teacher’s Village kuulosti aluksi liian hienolta paikalta asua, mutta loppujen lopuksi täällä on rauha, jota esimerkiksi Cubaossa ei ehkä olisi. Nykyään sitä kai tarvitsee. Nyt olen iloinen, että löysin tämän paikan ja päätin muuttaa tänne! En ehkä olisi voinut löytää parempaa!
